Vuoden 2014 viimeinen sininen hetki on alkamassa. Aurinko näyttäytyi onneksi hetkisen antaen ehkä toivoa paremmasta uudesta vuodesta. Ainahan sitä toivoo parempaa uutta vuotta. Tosin kulunut vuosi on todella ollutkin maailmanlaajuisesti tarkastellen erittäin synkkä. Tuntuu, että joka paikassa on sota menossa. Ihmisiä on kuollut sodissa ja onnettomuuksissa. Tätä taustaa vasten ajateltuna saan olla kiitollinen kuluneesta vuodesta. Näin olen usein miettinytkin lukiessani niin koti- kuin ulkomaisiakin uutisia. Olen ”käpertynyt” oman kotini ja perheeni pieneen ja turvalliseen syliin. Siitä huolimatta tunnen surua ja pelkoa siitä, mitä voi elämässä tapahtua. Esimerkiksi liikenteessä on kuollut liian paljon ihmisiä. Emme voi sulkea silmiämme näiltä asioilta, ne tulevat lähelle. Mutta tässä sitä ollaan ja vanha vuosi on jäämässä historiaan uuden ja nuoren astuessa pian estradille.


Usein kuulee sanonnan, että mitä vanhemmaksi elää, sitä nopeammin vuodet vaihtuvat. Kyllä tämä pitää paikkaansa mielestäni. Tämäkin vuosi on mennyt ennätysnopeasti. Kaiholla muistelen usein tiettyjä elämän hetkiä, jotka jostain syystä jäävät paremmin mieleen. Mielenkiintoista olisikin pitää vaikkapa kahvihetki omien sisarusten kanssa, ja me jokainen kertoisimme toisistamme sellaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä ja jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mieleen toisistamme. Itse ainakin voisin luetella jokaisesta sisarestani muutaman ominaisuuden ja hetken, joka on muistoissani mukana aina. Voisi olla yllätys vaikkapa isoveljille, jos alkaisin luetella heidän ensimmäisiä tansseihin valmistautumisia kauan sitten. Silitysrauta hohti kuumana, kun nämä kolme isoaveljeäni varmistivat, että housujen prässit ovat kohdillaan. ”Suavea” hiuksiin ja menoksi!


Sunnuntaiaamuna minulla olikin sitten tehtävänäni tarkistaa, mitä autosta löytyi. Yleensä siellä oli ainakin joku papiljotti todisteena yöllisestä naisseurasta. Komeita ja vekkuleita velipoikia minulla.

Poikien tanssitaitokin ilmeisesti oli hyvä! Saatille pääsivät. Hääkellotkin soivat sitten aikanaan. Enpä olisi halunnut luovuttaa heitä maailmalle, niin hauskaa heidän kanssaan oli. Lapsen mieli ei ymmärtänyt vielä sitä, että vuodet vierivät ja aikuisuus astuu kuvioihin. Niin lähtivät velimiehet ja siskot maailmalle yksi kerrallaan. Jäin kotiin ja otin vanhimman siskon roolin haltuuni.


Tulevan vuoden haluan ottaa vastaan toiveikkaana. Ikääntymiselle emme voi mitään. Sen sijaan voimme olla tulevana vuonna mukana elämässä monin eri tavoin. Jokainen päivä on erilainen. Niihin päiviin mahtuu niin iloa, surua, pettymystä kuin rakkauttakin. Tämänhän me tiedämme. Tilanteet tulevat usein yllättäin ja siksi kaikki päivät eivät ole sellaisia, jollaisia niiden haluaisi olevan. Silloin tarvitsemme ystäviä ja rinnallakulkijoita.


Sinä, joka olet elämässäsi vaikean asian edessä.

Sinä, jonka perhe on hajoamassa .

Sinä, joka olet epävarma oman jaksamisesi kanssa.

Sinä, joka et tiedä suuntaa.

Sinä, joka kamppailet sairautesi kanssa.

Sinä, joka toivot helpotusta kipuihin.

Sinä, joka huomaat hiuksissasi harmaata ja lapsesi rakentaa omaa pesää.

Sinä, joka ikävöit häntä.

Sinä, joka ikävöit sitä, jota ei enää ole.


Uusi vuosi on mielestäni kuin ”Nuoruustango”.

Haluan halata sitä, antautua sen rytmin valtaan. Tarttua siihen ja tuntea uuden vuoden nuoren voiman itsessäni. Annan sen kieputtaa minua, nähdä lähestyvän kevään. Viehättyä sen voimasta ja nauttia kaikista näistä tulevasta neljästä vuodenajasta täysin rinnoin. Toivon, että jaksan ottaa vastaan myös mahdolliset ”varpailleastumiset” tai ”seinäruusuksi” jäämisen.

Sillä sellaista elämä on.

Lämpöni lempeni annan 
Kaunis on nuoruutein 
Nää suven ruusut kannan 
Itseni yksin tein 

Ei ole muuta antaa 
Kuin tämä nuoruutein 
Sulle sen tahdon kantaa 
En ota itsellein 

Muuta en koskaan tahdo 
Kuin sinun olla vaan 
Elämä ympärilläin 
Kaikkoaa kokonaan 

Huominen päivä ei meitä 
Vaaranna varjollaan 
Kun sinun saan vain olla 
Täysin ja kokonaan 



P.s. Haluan kiittää kaikkia lukijoitani ja olen nöyrä ja kiitollinen kaikista palautteista, joita olen saanut. Kiitän erityisesti vertaistukea, jonka ansiosta saamme päiviimme voimaa. Syöpä on valitettavan yleistä. Yhteiset kokemukset ovat yhdessä jaettuina voimaannuttavia. Hyvää uutta vuotta kaikille!