Lähdin käymään ihan itsekseni kaupassa tänään. Onneksi omistan automaattivaihteisen auton, joten vaihteita ei tarvitse käsitellä. Rattia pitelin vasemmalla kädellä. Nyt on harmonikansoiton harrastuksestani hyötyä: vasen eli bassokäsi on oppinut tekemään "töitä" siinä missä oikeakin, ja sitä paitsi tämä kirjoittaminenkin on aina sujunut juuri niin kuin aikoinaan opinkin eli kymmensormijärjestelmää käyttäen.
Siinä vaatteita etsiessäni kauppareissua varten (kylmä viima eli lämmintä ylle!), tarttui pukukaapistani käteen kermanvaaleat rintaliivit, jotka olivat ylläni viimeistä kertaa eli 10.12.12 mennessäni leikkaukseen. Pitelin niitä käsissäni ja tunnustelin sormin kumpaakin kuppia. Oikean kupin kohdalla ajatukseni tempautuivat niihin aikoihin, kun luulin vielä olevani terve. Itkuhan siinä meinasi tulla. Samalla ajattelin, että minulla on tällä hetkellä kahdet pitsiset punaiset liivit, kahdet valkoiset, yhdet mustat pitsiset, joissa pitsin alta häämöttää punaista kangasta, kahdet urheiluliivit ja nämä kerman väriset. Ne saavat nyt olla käyttämättä. Silikonirinta tulee tilauksesta, kun sen saa.
Menin siis kaupungille siinäkin mielessä, että olen vähän aikaa "ihmisten ilmoilla". En kuitenkaan nauttinut siitä, hyvä, että ei tuttuja tullut vastaan. Oikeastaan oli helpotus kun tulin kotiin.
Eilen saimme jouluksi tarkoitetun paketin matkahuollosta. Paketti oli kälyltäni, eli itse tehty ihana ruusuinen valopylväs. Sen laitoin mieheltäni kysymättä makuuhuoneeseemme. Sitä me vain ihmettelemme, miten se paketti kiersi lähes koko Suomen ennen kuin osasi perille? Se oli lähetetty joskus 17.12 ja me saimme sen 28.12.

P.s. asiat voisivat olla paljon paljon huonomminkin! Tänäänkin olen osannut olla vain! Tytär soitteli ja se piristää aina. Lauantait ovat viikon parhaita päiviä.