Niin sitten ostin eräänä päivänä vihreää teetä. Se kuulemma on terveellistä ja auttaa moneen vaivaan. Ostin sellaista kuin ”Kastepisara”. Pienen pussin kyljessä lukee, että se sisältää paljon flavonoideja ja hivenaineita. Puhdistaa elimistöä. Teeaines on pienistä säkkyräisistä teelehdistä koostuvaa, mutta sitä kun laittaa pienehkön teekannun pohjalle vajaa pari teelusikallista ja hauduttaa niin huomaa, että kannussa onkin aivan kuin koivun lehtiä. Olen juonut jo monta litraa tätä juomaa. Huomaamatta sitä menee alas useampi iso teekupillinen. Maustan pienellä määrällä hunajaa. Tietokoneella tai kirjaa lukiessa yksi kannullinen sujahtaa sisuksiin aivan kevyesti. Sitten luonto kutsuukin ja toivottavasti nesteitä poistuu kera myrkkyjen.

 

Viikonloppu meni niin kuin meni. Mieliala meinasi orastavan flunssan vuoksi vajota alas. Ei auttanut, vaikka perjantaina kävin elokuvissa pitkästä aikaa. Toki perjantai itse päivän puolesta meni siis hyvin, sillä pieni kummityttöni sai minut hyvälle mielelle. Kun ajatukset vellovat jossain negatiivisissa sfääreissä, kannattaa lähteä muualle, silloin unohtuvat murheet. Sunnuntaina olin sen verran viluinen, että jouduin olemaan hissukseen ja sen(kin) takia mieli painui turhan alas. Onneksi tänään on ollut parempi olo, flunssa tipotiessään (liekö vihreä teen ansiota osaltaan?) ja mieli paljon parempi. Eli flunssa poistettu kehosta ja mielestä! Äläkä tule takaisin!

 

Kävin pitkän lenkin koirani kanssa tien päässä ja siitä edelleen metsätielle. Ilma oli ihana, aurinko alkoi paistaa yhä paremmin reilun tunnin mittaisen lenkin aikana. Luonnossa paha mieli poistuu luonnon avulla. Kevään eteneminen auttaa paljon. Odotan innolla muuttolintujen saapumista ja valon määrän lisääntymistä. Tämän päivän ulkoilulenkillä ajattelin työkavereitani ja sitä, että he ovat siellä sisällä ja ahertavat kuka mitäkin. Ajatukset kulkeutuvat usein työhön, työkavereihin ja siihen, että heitä kaipaa. Onhan se varmaan stressi työyhteisössäkin, kun työkaveri on sairaslomalla pitkään. Hallinnossa kirjataan, laskutetaan ja huolehditaan tietoliikenteen sujumisesta. Tehdään päätöksiä ja neuvotellaan. Terveisiä vaan sinne! Täältä tullaan, kunhan kerään tässä voimia!

 

Kaiken kaikkiaan sairauden kanssa eläminen vaatii monenlaista opettelua. Itse sairaslomalaisena on osattava jakaa arki niin, että siinä olisi edes jonkinlaista tolkkua. Herätä aamulla, syödä aamupala, suunnitella päivää johonkin malliin. Ulkoilla sään mukaan. Pitää yhteyttä ihmisiin – se on turvaverkosto ”sadepäivien varalle”.  Tehdä jumppaa ja fysioterapiaa. Kun vain jaksaisi huolehtia itsestä, kukaan muu sitä ei puolestani tee, vaikka tukena onkin. Kaikki sairaudet vaativat omien olemassa olevien vahvuuksien tukemista, jotta sairauden kanssa pystyy elämään, kuka mitenkin. Se on vähän niin kuin parisuhteen hoitaminen: sitä pitää vaalia, että se pysyy kunnossa. Vaatii siis työtä olla ”kasassa” sairaudesta huolimatta.

 

P.s. Aamulla Helena soitteli ja kyseli kuulumisia. Oli mukava rupatella hetki. Kerroin, että kainalossa on ollut turvotusta vähän enemmän lauantain jälkeen. Tämän päivän lenkillä se haittasi käden liikettä. Tympeän tuntuista, täytyy seurata tilannetta. En tiedä, johtuuko se lauantaisesta imuroinnista. Helena se osaa kuunnella ja ymmärtää ja kehottaa olemaan varovainen. Elina soitti myös. Hänkin oli menossa ulkoilemaan. Tänä iltana en mene enää minnekään, huomenna on yksi kokous kuten myös torstaina illalla. Tästä se viikko alkaa rullata. Ensi maanantaina on kolmas sytostaattihoitokerta. Täytyy varata vihreää teetä lisää, että se ei pääse loppumaan. On tärkeää puhdistaa elimistöä sytostaattihoidon jälkeen. Onko vihreässä jo pelkästään värinä jotain taikaa? Ainakin minä uskon niin, sillä tänään ihailin auringon säteiden siilautumista mäntyjen ja kuusien oksistoon. Muutama pikkulintu seikkaili oksilla ja kuulin kuinka käpytikka äänteli. Luonnon tarjoamaa terapiaa.