Aina on aihetta juhlaan – sanotaan. Huomenna saan ihania vieraita ja olenkin tässä touhuillut aamusta saakka. Oikeastaan aloitin jo eilen tekemällä tarpeellisia ostoksia ja laittamalla lohta suolautumaan. Vielä jäi tälle päivälle kauppa-asiaa silti. Nyt alkaa olla homma hyvällä mallilla. Sanotaanhan, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Tarkoitus on, että huomenna kaikki olisi mahdollisimman valmista, jotta pyhäpäivän tunnelma ei häiriinny, eikä tämä emäntä väsy liikaa.

 

Silittelin tuossa parempia liinoja huomiseksi valmiiksi. Apupöytää varten hain Martta-tädin itse tekemän pitsiliinan. Silittäessäni mietin häntä. Hän on minulle rakas täti. Ollut aina. Hänellä ei ole omaa tytärtä, mutta sen sijaan kolme poikaa. Hänen lapsensa ovat paljolti samanikäisiä minun, pikkusiskoni ja pikkuveljeni kanssa. Ystävyytemme on vain vahvistunut ajan saatossa. Syntymäpäivämmekin sattuvat samalle kuulle. Soittelen kyllä hänelle tässä illemmalla. Eilinen ystävänpäivä meni niin nopsaan, että en kaikkea ehtinyt. Meillä onkin tapana soitella näin viikonloppuisin. Martta on muuttanut vasta uuteen asuntoon, joka on ikäihmiselle helpompi, entisessä oli rappuja. Sain häneltä eilen osoitteenmuutoskortin.

 

Nyt tuntuu, että olisi todella tärkeää ja tarpeellista päästä käymään hänen luonaan. Voisimme muistella menneitä. Hän on erittäin hyvä laittamaan ruokaa, joten jos viikon reissun varaa, niin pari kiloa ainakin voi tulla painoa lisää. Tiedän kokemuksesta. Ystävyys on siis myös herkullinen asia ja sen painoarvo on suuri! Sanan varsinaisessa merkityksessä.

 

Kuluneet viikot ovat olleet sekä tapahtumatäyteisiä että mukavia, joskin arkeen mahtuu aina monenlaista huolenaihettakin. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Vuosi sitten yritin kehitellä itselleni uutta ajatusmallia, joka veisi minut sellaiseen tilaan, että jatkossa muistaisin aina helliä itseäni sen sijaan, että touhuan liikaa ja väsytän itseni. Huomaan, että ei se niin helppoa ole. Mikä on liikaa? Sitä tulee mietityksi useinkin. Minkä sille voi, kun saa jonkin idean ja ajautuu mukaan johonkin juttuun, joka vie aikaa. Kuitenkin voin sen todeta tässä, että mukavaa on ollut. Parin viikon päästä on Kalevalan päivä, ja yhdessä hyvien ystävieni kanssa olemme eräässä mukavassa jutussa. Oikein hykerryttää jo nyt...ja naistenpäiväkin on tulossa. En malttanut olla pitämättä näppejäni erossa siitäkään.

 

Niin paljon on sellaista ystävien kanssa tekemistä, joka kuitenkin tuo sitä hyvää mieltä ja auttaa arjessa, vaikka viekin aikaa työn ohessa.

 

Yksi päivä meni kuin siivillä, kun pidimme Helenan (kälyni) kanssa ”naisten” päivän. Kävimme Oulussa kosmetologikoulussa ja otimme ihanat hoidot ”kumpiinkin päihin”, eli jalat ja kasvot. Sen jälkeen söimme lounaan. Johannakin tuli tapaamaan äitiään sekä tätiään. Huippu päivä!

 

Harriet on käymässä. Hn on aivan loisto tyyppi. Yhdessä me keksimme monenlaista. Hän palaa Floridaan ensi viikolla, mutta tulee jälleen ennen kesää. Olen oppinut häneltä paljon.

 

Elämä on tässä ja nyt. Ystävä piipahtaa, hän voi olla hetken poissa, kenties kauemminkin. Hänen läsnäolonsa jättää jäljen mieleen ja sydämeen. Ystävyys on kuin pitsiliina: kaunis ja herkkä. Se on aarre, jota säilytetään hellien. Pitsiliina on juhlapöydässä arvokkaalla paikallaan. Kastepöydässä, syntymäpäiväjuhlissa, häissä ja muissa kauniissa tilaisuuksissa. Ystävä tekee arjestakin juhlan – hänen ansiostaan kaikki näyttää kauniimmalta. Hänen ansiostaan vaikeudet on helpompi kestää. Ystävä peittää sinut pitsiliinalla. Se ei tukehduta sinua, mutta sen ansiosta näet ehkä kaiken kauniimpana.

 

P.S. Lymfaterapiahoidot ovat menossa. Yöunet hoidon jälkeisenä yönä ovat paremmat kuin muulloin. Saan olla kuitenkin tällä hetkellä tyytyväinen siihen, että käsi ei ole kokonaan turvoksissa, vain kainalon alueelta ja sekin yleensä iltapäivästä eteenpäin. Tänään en ehdi uimaan tai salille, on näitä muita hommia. Päivä kerrallaan.