Pyöräilykausi on nyt sitten avattu. Kävin tänään pyörällä kylillä. Tein ostokset samalla. Vaikka luulin, että paljoa ostettavaa ei ole, niin tulihan tuo reppu täyteen. Nyt on itsellä vähän parempi omatunto tämän päivän kuntoilun suhteen. Olenkin tässä venyttänyt pyöräilyn aloittamista koko vapun jälkeisen viikon. Jos koko kesän pyöräilee ahkreasti niin varmaan huomaa tulokset: ”ennen ja jälkeen” ?

 

Televiosta tulee joko kokkiohjelmia tai sisustus- ja kesämökkiremonttiohjelmia. Alkaa jo yököttää. Näissä remppaohjelmissa näytetään ennen ja jälkeen -kuvat. Ennen-kuvissa näytetään huoneita, joissa on asuttu ja mökkeilty. Niissä on vietetty yhteisiä hetkiä lukemattomat kerrat. Sitten paikalle tulee kalustoa ja paikkaa aletaan muokata uuteen uskoon. Suunnitellaan, käydään ostoksilla ja aletaan muokata huoneita ajan hengen ja asukkaiden toiveiden mukaisiksi. Toki tulokset ovat useimmiten silmiä hiveleviä.

 

Työkaverin kanssa lounaalla eräänä päivänä pohdimme asiaa kuitenkin ekologisesta näkökulmasta: kuinka paljon tuhotaan tavaraa ja laitetaan uutta tilalle eli siis kulutetaan luontoa vain sen vuoksi, että täytyy olla ”in”? Jotain kannattaa aina säilyttää ja kyllä näissäkin ohjelmissa usein niin tehdäänkin. Naapurin Irjalla tehtiin jokin aika sitten remonttia ja siellä pitäydyttiin vanhoissa esineissä ja kalusteissa. Erittäin ekologista ja tulos on suurenmoinen! Talon henki on säilynyt ja voi melkein aistia talon entisten asukkaiden läsnäolon kaikkien vanhojen tavaroiden kautta. Osa on itse tehtyjä, osa jostain kauan sitten hankittuja. Kaikilla esineillä on paikkansa ja kertomuksensa.

 

Puutarhanhoito nyt sen sijaan on ihan järkevää. Siinä huomaa tulokset silmissä. Ennen ja jälkeen. Sitä paitsi samalla yhdistyy hyötyliikunta ja ruoanlaitto. Taidanpa itsekin laittaa jotain tuonne kasvihuoneeseen kesäksi. En ole moneen vuoteen kasvatellut mitään. Nyt voisi olla sen aika pitkästä aikaa.

 

Äitienpäivänä on ollut tapana viedä äidille kahvit vuoteeseen. En tiedä, onko tämä enää yleistä. Muistan, kuinka ennen isä herätteli meitä lapsia varhain ylös, jotta saisimme ”yllättää” äidin pienellä laululla ja itse tehdyillä korteilla sekä kahvilla pullan tai muun kera. Vaatimatontahan se tarjonta oli, mutta jotain kuitenkin. Isällä oli lököttävät pyjamahousut jalassa. Me yritimme autella kahvin keitossa ja tarjottimen laitossa. Piti sipistä hiljaa, että äiti ei heräisi. Mitenkähän isäni jaksoi olla niinkin innostuneesti mukana tässä touhussa, kun ottaa huomioon, että hän oli sentään sodan käynyt mies, jolta oli ensimmäinen vaimo kuollut yllättäin juuri kun oli jotenkin ehtinyt itse sodasta selvitä kotiin (eli vuosiahan siinä kului, mutta tuskinpa sodasta kukaan selviää varsinkaan henkisesti hetkessä normaaliin elämään)? Leskeksi jääminen seitsemän lapsen kanssa tuohon aikaan (vuonna 1958) on vaatinut ihmeellistä selviytymiskykyä. Raha oli lujassa ja miesten leskeneläke tuli vasta paljon paljon myöhemmin. On siinä isä saanut olla myös äitinä noihin aikoihin. Eli sitten myöhemmin äitini mukaantulon myötä perhe kasvoi vielä muutamalla lapsella. Isommat sisarukset olivat jo maailmalla. Tästä näkökulmasta ajateltuna isäni arvosti äitienpäivää varmaan erittäin paljon.

 

Näistä ”aamukahvitteluista sänkyyn” voidaan olla montaa mieltä, mutta minulle niistä on ainakin jäänyt lapsenmieleeni hellyttävät muistot. Sen tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että äidillä teki tiukkaa leikkiä nukkuvaa peiton alla ja kuunnella meidän ”tolskaamista” tuvassa. Hänellä olikin sitten kahvin jälkeen kiire navettaan. Me lapset tietenkin painuimme takaisin pehkuihin. Näin muistelen.

 

Äitini jäämistöä on minulla sen verran, että eräässä laatikossa on kuvia ja kortteja vuosien takaa. Yhdessä isossa kuoressa lukee äitini käsialalla: ”Äitienpäiväkortteja – älä hävitä.” Löysin sieltä yhden, jonka olen tehnyt itse jonain vuonna – teksistä päätellen olen ollut sinkku ja lultavasti asuin silloin jo omillani.

 

Äidille

 

Muistatko äiti ne sunnuntait

kun lasten lauluun herätä sait.

Nyt kauempaa tulevat kiitokset,

mutta ne on yhtä lämpöiset.

Rakkaudella äitienpäivänä

Päivi

 

Niin, toivottavasti saat äiti kiitokseni yhä vielä sinne jonnekin...

 

P.S. Elämässä on sentään jotain pysyvää: pääskyset ovat saapuneet näille leveysasteille niin kuin aina ennenkin äitienpäivänä. Kannatti käydä pyöräilemässä, sillä näin nämä äitienpäiväterveisten tuojat erään maalaistalon pihapiirin yllä lentelemässä.