Olen aina ihmetellyt sumuisten sunnuntaiaamujen huoltoasemilla majailevia yksinäisiltä vaikuttavia miehiä. Yleensäkin jostain kumman syystä miehiä löytyy huoltoasemilta kaikkina muinakin päivinä. Minun silmissäni he ovat kuin hylättyjä nukkeja. Heidän kotinsa on jossain, mutta he ovat tarpeettomia siellä. Tämä on vain minun käsitykseni. Joka tapauksessa huoltoasemien baarit tarjoavat varmaan heille siihen hetkeen tarpeellisen paikan, jossa tuntea olevansa yksi porukasta. Tarpeellinen. Osa jotakin yhteisöä. Täydellisempi. Tasavertainen toisten kanssa.

Mökin takassa humisee tuli. Koira makoilee kippurassa sohvan nurkassa isännän jalkojen juuressa. Aamupala on syöty. Yöllä oli pakkasta vielä reilusti. Nyt aurinko paistaa luvaten päiväksi lämpimämpää. Ei ole kiirettä mihinkään. Tässä ollaan vähän niin kuin huoltoasemalla: parisuhdetta huoltamassa. Katson mieheni siluettia hänen touhuillessaan takan ääressä. Tämän miehen kanssa olen luvannut olla kuolemaani saakka. Meidän parisuhteemme on tällainen. Omanlaisensa rakkaus jokaisessa suhteessa. Meillä se on tämä. Yksinkertainen. Toimiva, ja tarpeen tullen helppo huoltaa.

 

Sunnuntaina piipahdin kyläilemässä. Olipa ihanaa nähdä lapsuuskodin naapureita! Sirkan nauru irtoaa yhtä helposti kuin ennenkin. Helena ja Sirkka olivat tulleet kävellen. Aila tarjosi makoisat kahvit. Aamulla leivottu suolainen piiras löysi tiensä parempiin suihin, kuten muutkin pöydän antimet. Reilun parin tunnin kyläily vierähti siivillä. Se oli naisten huoltoaseman parlamentti se.

Joka päivä on hyvä tuntea itsensä vajaaksi. Vajaana oleminen tarjoaa tien kohti huoltoasemaa. Täydellisenä et ole mitään, sillä silloin et tarvitse mitään etkä ketään. Olet yksin.

Lauantaina illalla oli kirkossamme iltamessu. Olen onnellinen omasta seurakunnastani. Tunnen kuuluvani johonkin yhteisöön. Täydempi siten. Eräänlainen huoltoasema on kirkkokin. Sinne voi mennä ja saada sieltä itselleen jotain myös kotiinviemisiksi. Sielunhuoltoa ainakin.

 

P.s. huoltoasema löytyi minullekin kun sain silikonin itselleni. Viime viikon torstaina Oulussa tehty reissu oli hyvä. Silikonin avulla nyt konkreettisesti huomasi, kuinka paljon lihasta on leikattu pois. On hyvä, että varaosilla voi paikata jotain sellaista, joka ei enää toimi tai on poistettu. Rinta ei silti ole rottingilla, mutta mieli on tyytyväinen.