Nyt on jouluateria syöty ja perhe on lepotilassa, tai ainakin melkein. Laitoin kuulumaan oikein hyvän ja harvinaisen cd:n: Veikko Ahvenainen: Master Pieces For Accordion. Tilasin sen itselleni "joululahjaksi". Haa, nyt huomasin, että Veikko oli kirjoittanut cd-kotelon sisään omistuskirjoituksenkin, kiva juttu näin jouluksi!

Meillä onkin nyt rauhallista jouluna, sillä "nuoret" päivystävät koko joulun. Otan itselleni oikeuden nauttia niin viimeisen päälle. Saunassa aion käydä, mutta tovi riittää istua lauteilla. Ulkona on ollut pakkasta -23. Siispä ei tarvi ulkoillakaan, kun on vähän muutenkin flunssainen olo.

Laitanpa tänne ehkä jouluunkin ja sen taikaan sopivan runon, jonka olen kirjoittanut 8.11.1975 päiväkirjaani:
Yö laskeutuu, minunkin ylleni
se hiipii hiljaa, pelottaa.
Tuulee, kuulen sen
kuulen, korvillani.
Kaukaa kantautuu ääniä,
puiden huminaa,
Kuun valo osuu silmiini
ja näen että en ole yksin.
Kuu, näen sen nauravan suun ja
silmät nauravat.
Näen ne.
Se tanssii, pyörii vinhaa vauhtia tuulen kanssa.
Tuuli ottaa pilvet mukaan.
Kuu tähdet.

Näillä nuoren tytön ajatuksilla haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua. Kurkista taivaalle ja huomaatko, miten kuu nauraa sinulle, tuuli tanssittaa pilviä ja kuu tähtiä.

P.s. Keijo käytti minua päivystyksessä eli vei minut sinne ja kävi sllä aikaa haudoilla ja kaupassa. Lääkäri otti ruiskulla pois leikkausalueelle kertynyttä nestettä 130ml. Kyllä tämä tästä - eikä vain?