Pieni on kaunista (en nyt puhu rinnoistani, vaikka niistäkin voisi puhua), tai ainakin hyvää tekevää ja jopa tärkeää. Olen niin onnellinen, kun saan olla näinkin terve! Tietysti meillä kaikilla ajatukset tuppaavat harhautumaan milloin millekin poluille, mutta siltikin on tärkeää, että itse kokonaisuus on hallinnassa eli tällä tarkoitan sitä, että jotenkin pystyisimme pitämään itsemme "kartalla". Maailmaan kun mahtuu kaikenlaista.
Eilen luonani kävi Anita ("raksu") ja hän tiesi, että pidän runoista, joten sain häneltä pienen, ihanan runokirjan, jota en ole vielä lukenut.  Säästän sen sellaista hetkeä varten, johon tarvitaan hengennostatukseen tätä kirjaa. Tätä hetkeä odotellessa pidän sen esillä pöydällä, ja kun aika on kypsä, otan sen hellään syleilyyni. Hyvää kannattaa odottaa!
Päivä päivältä tunnen enemmän itsevarmuutta sekä itseni että tulevaisuuteni suhteen. Ehkä tämä on jotakuinkin oikea sanamuoto tässä tilanteessa. Odotan innolla ensi viikon konserttia, jossa tapaan vanhan tutun eli itse konsertin pääesiintyjän. Ihmisten ilmoille!
P.s. kokeilin itseäni ja kävin tänään salilla kokeilemassa...varovasti. Päivystyksessä käynti oli sellainen, että vaikka nestettä tuntuu olevan, sitä ei saatu, vaikka lääkäri yritti kolme kertaa. Olisipa hyvä, jos nesteen määrä alkaisi vähetä. Eli summa summarum: vähän kerrallaan eteenpäin ja jos vaikka muutaman kerran viikossa salilla esimerkiksi kuntopyörää, jalkalihaksia ja vatsalihaksia, niin se on parempi kuin ei mitään ja tällä tarkoitan sitä, että vaikka puoli tuntia kerrallaan. Vähän kerrallaan myös oloni kohenee. Nyt iltapalan laittoon!