Anja-Kurki-Syd%C3%A4mellisesti-l%C3%A4mm

 

 

 

Tänä aamuna ajelin töihin niin kuin tavallista. Pitkällä suoralla minua vastaan tuijotti täysikuu naama ammollaan. Radiossa lauloi Vesku Loiri ” Mä sydämeeni joulun teen”. Minulle tuli sanoinkuvaamattoman hyvä olo. Tuumin, että on lahja asua maalla puhtaassa Suomessa kaikessa rauhassa vailla pelkoa sodasta tai muusta elämää ulkopuolelta tuhoavasta uhasta.

 

Saavuin työpaikalleni juuri parhaiksi ehtiäkseni sovittuun kokoukseen. Hyvä mieleni vain lisääntyi. Mukana olleet ihmiset saivat minut tuntemaan itseni todella tärkeäksi ja sain samalla huomata, kuinka jaloja ja ammattitaitoisia työkavereita minulla on. Yksi hyvä jaettiin auliisti kaikkien kesken ja samalla sen painoarvo vain lisääntyi. Tämä aamuinen lahjapaketin luovutus ja sen avaaminen nostatti varmaan kaikille läsnäolojoille hyvää mieltä ja sitä työniloa. Pieni lahja mutta iso vaikutus!

 

Ajatukset palaavat varmaan meillä kaikilla näin joulun aikoihin tiettyihin jouluihin. Lapsuuden joulut isän ja äidin kanssa. Äidin itse tehdyt joulutortut. Isän odottama lipeäkala ja sen syömisen katseleminen. Eräs joulukirkko pienenä tyttönä, kun en tahtonut jaksaa istua paikoillani paksu talvitakki päälläni. Kiehnäsin penkissä ja minun jalkojani pakotti huutava tarve päästä juoksemaan.

 

Joulu, jolloin emme voineet ostaa tyttärellemme juuri mitään lahjaa. Hannu-puolisoni oli sairastanut ja tulot olivat pienemmät. Lisäverot haukkasivat loputkin liikenevät rahat. Asia ei oikeastaan surettanut, sillä Hannu oli kotona ja ”terve”.

 

Joulu, jolloin olimme ensimmäisen kerran tyttäreni kanssa kahden. Rahaa olisi ollut lahjoihin, mutta tuntui siltä kuin elämänhaluni olisi kadonnut kokonaan. Oloni oli turta. Edessä vain harmaata möykkyä. Minulla oli halvaantunut olo tyttäreni ja itseni vuoksi. Miten tästä eteenpäin?

 

Joulutarinoissa kiteytyy meille jokaiselle kipeitä ja/tai rakkaita muistoja, joita muistelemme viimeistään silloin, kun viemme kynttilöitä haudoille. Avaamme sisäiset kanavamme sellaisille taajuuksille, joilta löydämme joulun aikaan sopivan taajuustilan. Tuo taajuustila virittää meitä joulun tunnelmaan. Rakkaat muistot kertautuvat mieliimme ja joulu laskeutuu yllemme. Näin varmaan meillä aikuisilla.

 

Tämänaamuinen työhöntuloni herätti minut ajattelemaan lahjan antamista ja saamista Vesku Loirin laulaman laulun sanoin:

 

On jouluyö, sen syvä rauha
leijuu sisimpään,
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat
loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta

 

Aamusta alkanut työhyvinvointi ja sen myötä koko päivän kestänyt hyvä fiilis siivittivät minut miettimään, että jospa itse kukin käärisimme itsemme joulupakettiin ja voisimme niitä availla sitten jouluna. Minä olen osa suurta kaikkeutta, olen osa työkavereitani, osa perhettäni, osa läheisimpiäni. Toivon, että meidän kaikkien mieli on täynnä kirkkautta. Mitä jos oikeasti tänä jouluna avaisimme itsemme joululahjana rakkaimmillemme? Kertoisimme heille, kuinka tärkeitä he ovat ja minkä vuoksi. Juuri niin kuin tämän aamuisessa kokouksessa sain kuulla työkaverini suusta: ”Te kaikki olette hyviä.”

 

Hyvää ja siunattua joulua kaikille!

 

P.S. Sain joululahjoista parhaimman: olin viikko sitten ensimmäisessä vuosikontrollissani. Tulosten perusteella kaikki hyvin. Osaan olla siitä kiitollinen. Monta muutakin syytä minulla on iloon ja kiitokseen....

Kiitän kaikkia, jotka vuosi sitten auttoivat minua joulun tunnelmaan kohottamisessa.