Kulunut viikko on ollut jälleen erilainen. On ollut aikaa ajatella asioita. Eri näkökulmista ja erilaisin mielin. Olen iloinnut pienistä asioista, mutta myös surrut monia asioita. Niinhän me kaikki teemme. Sitten siinä välillä on varmaan sellaista arjen läpi kulkemista. Kuuntele vaikka Susanna Haaviston laulua Vesi joka palaa, Youtubesta en löytänyt sitä, mutta Spotifyssa se on.  Kuuntelepa sanoja.

Mitä on hyvyys? Onko hyvä ihminen moitteeton ja rikkeetön, kuten Eero Ojanen (Hyvyyden filosofia, 1998), kirjoittaa? Tähän hän toteaakin, että ei - ihmisen ei tarvitse olla "täydellinen" ollakseen hyvä. Toisaalta täydellinen ihminen ei voi olla välttämättä hyvä. Eiköhän meidän jokaisen tulisikin pyrkiä hyvään eli olemaan hyviä toisillemme, tekemään hyviä ja pyyteettömiä tekoja ja vaikka työmmekin puolesta juuri niitä tarpeellisia asioita sen sijaan että unohtaisimme mitä hyvyys oikeastaan on. Se vaatii usein uhrauksia oman ja toisten puolesta - päinvastoin kuin kiltteys.
Kiltti ihminen voi toimia vastoin yleistä moraalikäsitystä vain sen vuoksi, että hän ei uskalla toimia kuten pitäisi. Hänen toimintaansa ohjaa esimerkiksi se, että hän haluaa näyttäytyä kilttinä suuren enemmistön ja "yleisen edun" nimissä. Kiltti ihminen ei uskalla tai halua lähteä rikkomaan rajoja ja kyseenalaistamaan "totuutta" tai toimintaa.
Esimerkki: Kiltti (tässä tapauksessa työntekijä) sulkee silmänsä työyhteisössä tapahtuvalta virheeltä, koska tietää, että ottaessaan asian esiin, menettää ehkä kasvonsa enemmistön edessä, eikä ole enää sen jälkeen kiltti. Hyvä ihminen (hyvyyttä arvostava työntekijä) uskaltaa vaikka yksin lähteä hakemaan ratkaisua työyhteisön työtapaan, joka on ollut virheellinen pidemmän aikaa. Hän ei useimpien silmissä ole kiltti, mutta ajan myötä saa aikaan muutoksen toimintaan ja sitä kautta parannusta yleisesti kaikille yleisenä hyötynä.
Totuushan on, että muutokset vaativat voimaa, viisautta ja taitoa nähdä tulevaisuuteen. Carpe diem!


P.s Sunnuntaina 13.1 menin illalla päivystykseen, koska leikatun alueen sisällä oli voimakasta kipua ja turvotusta ja se oli punainen. Jouduinkin eteenpäin OYS:iin ambulanssilla. Tulehdusarvot olivat korkeat. Viikko meni siellä siis. Eilen tulin kotiin. Tapasin siellä hyviä ihmisiä - ainakin vatsan UÄ-tutkimuksessa. Röntgenlääkäri oli erittäin ystävällinen ja kun sain kuulla, että UÄ:ssä ei löytynyt mitään etäpesäkkeitä vatsasta, olin suunnattoman onnellinen ja helpottunut. "Taivaan Isälle kiitos"-pääsi huuliltani, kun sain kuulla hyvän tuloksen. Olin koko toimenpiteen ajan puristanut vasemman käden sormia nyrkkiin niin, että hiki tuntui kämmenessäni. Rukoilin koko ajan.

Röntgenhoitaja antoi  minulle erittäin arvokasta vertaistukea tutkimuksen jälkeen. Hän oli läpikäynyt saman asian viisi vuotta sitten. En ole yksin, vaikka ajatukseni kulkevat yksin omia ratojaan.

Nyt menen lepuuttamaan kirjoituskäsiäni.