Tunnen sinut, kauan olen sinua kaivannut. Aistin tuoksusi juuri tänä aamuna. Olit myöhässä, mutta tulit kuitenkin. Neiti kevät. Tervetuloa!

 

Onko sitten kyseessä terminen kevät, kun ensimmäistä kertaa haistoin aamulla sen tutun tuoksun, joka syntyy kevään vyörymisestä lämpimän sävyttämällä otteellaan? Se tapahtui tänään eli 12.4.2013. Tämä tuoksu pitää sisällään pian saapuvat muuttolinnut, paisuvat puiden silmut ja horroksestaan heräävät perhoset.

 

Ystäväni Liisa soitti minulle pitkästä aikaa. Olemme opiskelleet joskus yhdessä. Mieleeni piirtyi heti kuva kurssimatkaltamme Lontooseen, jolloin me yövyimme samassa hotellihuoneessa. Vieläkin voin aistia British Museumin tunnelman, pubien kodinomaisen ilmapiirin ja koko porukan iloisen nuorekkaan (ja riehakkaan) mielialan. Viikon aikana yritimme koluta mahdollisimman monta paikkaa. Oi niitä aikoja! Sen jälkeen olemme molemmat opiskelleet vielä lisääkin omilla tahoillamme. Nyt olemme eräänlaisia kollegoja samassa sairaanhoitopiirissä. Liisa oli menossa Tampereelle esitelmöimään. Toivotin hänelle hyvää viikonloppua. Siinä naisessa on virtaa!

 

Liisalta sain muuten erään entisen ammattini "kollegan" yhteystietoja, jotta voimme hänen kanssaan jatkossa soitella. Tämä nainen on kohtalotoverini. Meitä on valitettavan monia. Vertaistuki on äärettömän tärkeää. Hän tulee perässä. Toivon, että minusta voisi olla hänelle tukea.

 

Aamulla aistitun tunteen kiihottamana sain niin paljon virtaa itselleni, että päätin leipoa perheelleni perjantaisämpylöitä. Minun on aina tehtävä kaksi taikinaa: tavallinen ja gluteeniton. Aah, mikä tuoksu omista sämpylöistä tuleekaan! (tuleekohan tähän kirjoitukseen nyt liikaa huutomerkkejä???)

Joka tapauksessa keittiön täyttää nyt ihana tuoksu. Tämän jälkeen voin ottaa rennosti. Ainakin Suomen Kuvalehti on luettava, että pysyy kärryillä yhteiskunnan menosta. Ulkoilulenkki koirani kanssa tietysti kuuluu kuvioihin.

 

P.S. Tunnen itseni onnelliseksi tänään. Maanantaina annettu sytostaattihoito aiheutti sen, että torstaina eli eilen olin eniten ”sairas”. Eilen aamulla ylös noustuani tunsin, kuinka paha olo minulla on. Otin pahoinvointiestolääkkeen. En jaksanut juuri muuta kuin lepäillä, väsytti. Pääkin oli kipeä. Tänä aamuna tilanne oli jo aivan toinen. Heräsin pirteänä, en ole tarvinnut pahoinvointilääkettä, eikä pää ole kipeä.

Kuinka ihanaa on, kun on silmät nähdä, korvat kuulla, hajuaisti toimii, makuaisti toimii (siitä ensimmäisestä sytostaatista meni makuaisti hunningolle), sydän tuntee ja aivot raksuttavat. Keho on taas selviytynyt yhdestä hoitokerrasta ja myrkyt ovat oletettavasti häipyneet elimistöstä. Olen elossa! Tunnen ja aistin! Kiitos siitä Taivaan Isälle!

 

Hyvää viikonloppua kaikille!

P.s. ps. Ihan tavallisia sämpylöitähän nämä ovat, mutta niissä on lämpiminä ihan taivaallinen maku! Söin kaksi isoa sämpylää voin ja maidon kanssa.