Kävin tänään kirpputorilla. Ystäväni Arja pitää sitä. Löysin sieltä työhuoneeseeni mukavia esineitä tunnelmaa luomaan. Tänään löysin pari ihanan väristä puseroa.  Lisäksi kaksi kaunista kynttilälyhtyä kotiin pianon päälle. Niissä on sellaiset messinkiset varret ja lasiset kuvut. Kauniita ovat.

Niin se vain on, että jokin tavara menettää merkityksensä toiselle, mutta joku toinen arvostaa sitä. Vaikuttaakohan aika asiaan?

Avioliitossa voi käydä samoin. Valitettavasti. Jokin ominaisuus tai luonteenpiirre aikaansaa kumppanissa hylkäysreaktion joka estää suhteen jatkamisen. Syitä on monia. Tai sitten yksissä tuumin todetaan, että ei kannata enää jatkaa. Jokainen naimisiin menevä tietysti toivoo, että tämä suhde kestäisi elämän loppuun asti. On kuitenkin niin, että olisi ymmärrettävä sekin tosiasia, että avioliiton tarkoitus ei ole se, että se ensirakastumisen huuma kuuluisi jokaiseen päivään.

 Avioliitto on vähän kuin kirpputori: siinä on monenlaista tarjolla. Kaikkea ei tarvitse joka päivä ja moni asia on turhanpäiväisen tuntuista. Joitakin asioita haluaa, vaikka ne ovat vanhojakin. Sitten ihmettelee joitakin asioita ja miettii, että kuka niitä arvostaa?

Nyt pysähdyn miettimään. Se, että parisuhteessa arvostelee puolisoa, olisi hyödyllisempää miettiä sitä, mitä tämä suhde yhdessä tuottaa. Tämä yhteinen ”tuotos” on sitä parisuhteessa, joka muodostaa  kirpputorin. Monenlaista tuotetta tarjolla. Omistajia ovat puolisot. Kumpikin osapuoli tuo sinne omat ”tavaransa”.  Jos hyvin käy, tavarat ovat kummankin mieluisia ja niitä arvostetaan. Vuosien kuluessa tavaroille tulee erilainen merkitys. Yleensä ajan patina antaa niille arvoa lisää. Kirpputorin pitäminen vaatii yhteistä arvostusta yhteisistä asioista. Vanhat asiat saavat uusia merkityksiä.

 

Nykyaikana kerskakulutusta suositaan. Onkohan tämä ilmiö siirtynyt myös parisuhteisiin?  Missä on parisuhteiden kaatopaikka?

 

Minun kehoni muuttuu ajan myötä. Olen ”luovuttanut” kehoni puolisolleni yhteiseen käyttöömme. Toisaalta saan käyttää puolisoni kehoa. Hyötykäyttöön sisältyy niin fyysiset kuin psyykkiset toiminnat. Teemme yhdessä arjen askareita eli yhdessä hyödymme toisistamme. Keskustelut saunan lauteilla ovat sangen merkityksellisiä.  Arkea jakaa luotettu ystävä. Yhdessä keräämme kirpputorillemme tavaroita, joita yhdessä arvostamme. Aina ei kaikki omalla kirpputorillamme ole kovassa kurssissa, mutta kuitenkin ajan kuluessa niille kertyy arvoa. Yhteiset muistot. Ajan patinaa.

 

Kuka sitten iloitsee hyvästä parisuhteen kirpputorista?

Lapset, läheiset, sukulaiset, ystävät, työkaverit.  Me kaikki. Minäkin tiedän pariskunnan, jonka luo on ilo mennä kahville. Siellä on monenlaista tavaraa tarjolla. Arvokkain niistä on rakkaus. Se ei ole myytävänä mutta se koristaa kirpputorin pöytää. Siellä on myynnissä halvalla hyviä tuotteita. Esimerkiksi hyvää mieltä. Kotiin viemisiksi. Paljon käytettyä mutta siltikin tai juuri siitä johtuen ajan patinoimaa ja siksi arvokasta.

P.S. Vuosikontrollin ajankohta lähenee. Jännittää varmaan päivä päivältä enemmän. Minun kirpputorillani on varmaan lähiaikoina myytävänä jotain sellaista, jota kukaan ei halua ostaa…