Taas on joulun aika. Olen ollut ihan kiltti omasta mielestäni. Vai mitä mieltä te olette? Kuinka mielelläni haluaisin vielä olla se pikkutyttö siellä lapsuuskodissa. Lapsuuden joulut olivat rauhallisia. Tavarapaljouden puutteen korvasivat teidän läsnäolonne ja hyvä ruoka. Rauhallisuus ja turvallisuus.

 

Äiti sinä teit maailman parhaimpia joulutorttuja. Talvisin oli toinen kamari kylmillään, jotta ison talon lämmitys olisi helpompaa. Siispä se kylmillään ollut kamari sai toimia jääkaappina. Äiti, etkö huomannut, että leipomiasi joulutorttuja ja piparkakkuja ”häipyi” johonkin joulun alla?

Muistan sen tunteen, kun sain suuhuni sinun leipomiasi torttuja. Vähän etuajassakin. Oli siinä mukana pikkusisko ja -velikin, en minä ollut yksin!

 

Aattoiltanakin teidän piti tietenkin mennä navettaan. Eläimille laitettiin myös jotain vähän parempaa evästä. Sauna piti lämmittää. Pakkanen narskui huopatossujen alla. Isä sinun tekemäsi saunavastat olivat maailman parhaita! Vintin orrelta otettiin joulusaunaa varten hyvät vastat ja ajoissa veteen ”tekeytymään”.

 

Isä sinä autoit meitä saunassa vastan kanssa. Heitit löylyä ja neuvoit, miten täytyy vastoa. ”Pittää ottaa kunnon löylyt ja käyttää vastaa kiukaalla ja nakata vettä päälle, sitte heti vastoa, ja kyllä sitte tuntuu makialta, ku vastoo.” Me teimme perässä. Äiti sinä pesit ja huuhtelit meidät. Ämpäri-vati-harja -systeemillä. Jonkun meistä lapsista täytyi jäädä saunan eteiseen odottamaan puhtaana saunatakki päällä. Kun kaikki olivat valmiita, lähdimme joulusaunasta.

 

Muistan, kuinka sinä isä tulit höyryävänä saunasta ulos. Olit iso ja turvallinen. Saunottuasi menimme sisälle. Sinä, äiti ja me lapset perässä. Oli pakkasta ja taivas tähtiä täynnä. Lumessa kimalteli yksittäisiä lumihiutaleita. Pukki oli tulossa. Oli ehdittävä sitä ennen syödäkin. Isä katosit jonnekin ennen pukin tuloa.

 

Ruokarukous luettiin.

 

Äiti olit tehnyt kaikkea sitä, mitä isäkin oli toivonut. Sienisalaattia, puolukoita, sinun tekemääsi joululimppua ja sitä maailman parasta ruisleipääsi. Rieskaakin. Ruokapöydässä oli myös lipeäkalaa, perunoita, maitokastiketta. Kinkkua ja laatikoita. Suolasiikaa. Juustoja meijeriltä maitotilallisille lahjaksi. Istuimme pöydässä omilla paikoillamme. Isä olit tarkka siitä, että ruokailun aikana täytyi olla ”kunnolla”. Joskus ”hihitys” meinasi vallata tilaa. Toisinaan taas piti yrittää salaa sujauttaa epämiellyttävän näköinen läskinen tai rustoinen lihanpala lautaselta pois. Muuten sinä isä olisit suuttunut. Kaikki ruoka, mitä oli pöydässä, oli tarkoitettu syötäväksi.

 

Tuvan ovenpielessä oli joulukuusi. Saimme opetella sytyttämään kynttilöitä. Pienet kynttilät olivat oksissa kiinni niille tarkoitetuissa pitimissään. Täytyi olla tarkkana, että ne olivat suorassa, muuten tippuva steariini olisi valunut lopulta lattialle. Äiti sinä laitoit pumpuliakin kuusen oksille. Se oli lunta. Yhdessä laitoimme oksille tekemiämme piparkakkuja. Enkelikarkkejakin saimme sinne.

 

Loppuilta kului rauhallisesti. Äiti olit taikonut meille jotain joululahjaksi sopivaa, vaikka rahaa ei olisi ollut niihin. Maire-siskon paketit Ruotsista täydensivät jouluamme. ”Kuusen alla” kului aattoilta sopuisasti. Joka ilta sinä isä luit ääneen sängyssä iltarukouksen. Kädet ristissä kuuntelimme. Odotimme omaa vuoroamme. Sinä isä muistít rukouksessa kaikkia perheenjäseniä.

 

Joulun aamukirkossa kiehnäsin levottomana. En olisi jaksanut istua paikoillani. Paksu ja kankea talvitakki ylläni oloni oli epämiellyttävä. Jalkani olisivat halunneet juosta istumisen sijasta. Aikuiset ihmiset istuivat penkeissä ihmeen rauhallisina. Joulupäivä kotona oli kuitenkin varma asia. Isä, sinä sanoit, että jouluna täytyy rauhoittua, eikä silloin saa kyläillä – vasta tapanina.

 

Tapaninpäivänä valjastit Poku-hevosen ja laitoit reen perään. Menimme Pohjaperälle kylään. Oli mukavaa olla vällyjen alla, kun isä sinä ohjastit. Isä sinä ohjastit myös lastesi elämää monin eri tavoin. Miten täytyy käyttäytyä, mitä saa tehdä, mitä ei.

 

Tämä joulu on taas omanlaisensa. Jos ei mitään ihmeempiä satu, niin vietämme sitä todella rauhassa ja ihan oman perheen kesken. Työelämä saa olla taka-alalla, samoin muut tohinat. Joku hyvä kirja olisi mukava juttu. Mutta isä ja äiti, minä muistan teitä ja haluan olla teille kunniaksi siinä määrin, mitä ihminen normaalisti voi. Lupaan siis olla kilttinä. Että te voisitte olla levollisin mielin.

 

 

P.S. Isä sinun iltarukous tähän:

 

Levolle lasken Luojani

armias ole suojani.

Jos sijaltain en nousisi,

taivaaseen ota tykösi.

 

Rakas Taivaallinen isä,

tapahtukoon sinun tahtosi niinkuin sinä tahdot,

vaan ei niinkuin minä.

 

Siunaa meitä kaikkia (tähän tuli aina pitkä lista kaikista lapsista)

 

Kiitos tästä päivästä ja anna huomisen olla hyvä päivä.

 

Aamen.