Tänään pikkuveljeni toimitti tärkeän tehtävän: hän vei pikkusiskollemme joulutoimituksen. Pukinkontissa oli pehmeän paketin lisäksi syötävää. Esko-pikkuveljeni tuli meille ja haki pukin konttiin tavarat. Yhdessä olimme touhunneet vähän pientä muistamista Pirjolle. Yksinäisen jouluun on hyvä tuoda jotain muistamista läheisiltä.

 

Esko täytti 50 vuotta lokakuun lopulla. Pienessä piirissä juhlimme sitä Rukan maisemissa. Pidin pienen puheen jossa totesin, että meillä kaikilla on onni ja rikkaus omistaa pikkuveli, mutta Esko sinulla ei. Kuopuksen rooli on erilainen muihin verrattuna. Kuopus voi joutua hautaamaan vanhemmat sisaruksensa yksi kerrallaan. Todennäköisesti. Toisaalta kuopus ottaa ehkä mallia vanhemmista sisaruksista ja voi jopa välttää joitakin virheitä, jos niitä on meillä tullut tehtyä.

 

 

Tässä tänään leipoessani olen miettinyt sitä, kuinka ihanaa on omistaa pikkusisko ja pikkuveli. Itse olen puolestaan pikkusisko vanhemmille sisaruksilleni. Mutta että voin kuitenkin olla isosisko! Isosiskon roolissa siinä vasta ytyä onkin! Muistan, kuinka olen ohjannut joillain jutuilla pienempiä sisaruksiani tai sitten varoitellut joistain asioista. Pieneksi käyneet vaatteet jäivät pikkusiskoni käyttöön. Hän ei niistä tosin ollut aina järin innostunut. ”Elämänkokemusasioissa” joskus menin ehkä liian pitkälle. Neuvot, ohjeet ja muu viisaus eivät aina kolahtaneet heihin. Tosin siitä sainkin joskus palautetta yhdellä jos toisella tavalla. Liika ”viisaus” ei aina osunut nuorempiin.

 

 

Pikkusiskon kanssa on riidelty eräätkin kerrat. Rakkaus on kuitenkin vahva sinetti. Sitä ei hajoita aika eivätkä olosuhteet. Pelastin hänet hukkumiskuolemalta kuusivuotiaana. En koskaan unohda niitä hetkiä, jotka tuohon tapahtumaan ovat mieleeni piirtyneet. Pikkusiskoni on ehkä kaikkein tärkein minulle juuri tämän vuoksi. Hänen elämänsä sai jatkua minun avullani. Tosin nyt en tätä tuo esille sen vuoksi, että minulla olisi tässä jokin erityinen rooli, mutta en itsekään käsitä sitä, miten osasin auttaa hänet vedestä ylös hukuttamatta itseäni. Voimia sain jostain korkeammalta. En tiedä.

 

Itse olen siis sekä isosisko että pikkusisko. Monessa mielessä hyvä ”asemapaikka.”

 

Eilen halusin kertoa miehelleni tarinaa edesmenneestä Maire-siskostani. Kuva-albumien avulla yritin luoda miehelleni mielikuvaa hänestä yhtenä isosiskoistani. Maire oli paitsi kaunis myös herttainen ja sosiaalinen. Lisäksi taitava käsistään. Maire yritti opettaa minua ompelemaan - siinä kuitenkaan onnistumatta. ”Miten voi olla mahdolllista, että et saa verhon suoraa saumaa ommeltua?” hän sanoi.

Maire tuki minua. Hän ymmärsi minua. Hän sanoi:” Tämä on sinun oikea miehesi”, kun hän tapasi Hannun ensimmäisen kerran. Maire on mielessäni melkein joka päivä. Minusta tuntuu, että hän ”ohjaa” elämääni yhdessä Terttu- ja Sirpa-siskon kanssa sieltä jostain.

 

Keijo muistaa isäni. Hän ehti tavata hänet. Vanhan miehen raihnaantunut olemus oli kuitenkin välittänyt miehelleni hänestä hyvän mielikuvan. Mukava pappa. Minä en puolestani tavannut Keijon isää koskaan. Keijon tarina isästään tuo minulle mieleen mukavan appiukon, joka olisi mielellään vienyt poikamme kalastusreissulle mökille yhdessä isäni kanssa. Tämä pappavaljakko olisi ollut kova sana poikamme elämässä.

 

 

P.s. Kävin torstaina rintasyövän 2-vuotiskontrollissa OYS:ssa. Olin jännittänyt sitä monta viikkoa. Sain parhaan joululahjani, kun sain kuulla että kaikki on kunnossa. Olen onnellinen isosisko ja pikkusisko yhtä aikaa. Olen onnellinen täti niin monelle. Olen onnellinen vain siitä syystä, että joulua odotellessa voin keskittyä rooliini sekä iso-, että pikkusiskona.

Olen onnellinen äitinä ja puolisona. Lapseni voivat odottaa joulua rauhallisin miettein. Äiti on läsnä ja joulua juhlistamassa. Puolisoni saa tuntea vierellään minun lämpöni. Isoveljet ja isosiskot samoin kuin pikkuveli ja pikkusisko saavat kaikki rauhoittua joulun viettoon. Täällä kaikki hyvin. Enkeliterveiset ehtivät ilman postimerkkiä milloin vain!