Tänään olin paikalla, kun Oulaisissa oli mielenilmaus synnytyssairaalan toiminnan lopettamista vastaan. Ilma oli kylmä, mutta itse asia oli lämminhenkinen. Monenlaista ohjelmaa oli tarjolla: nuorisoseuran kahvitarjoilu, tehyläisten makkarateltta, terveydenhuoltoalan oppilaitosten banderollit, esiintyjiä niin puheineen kuin soitto-, laulu- ja tanssiesityksineen. Lapsia ei tietenkään oltu unohdettu asian luonteen huomioiden: paikalla oli klovnit ja he esittivät omaa ohjelmaansa heille. Ilmapalloja oli lasten pikku käsissä ja niissä kaikissa oli painettuna aiheeseen liittyvä kuva tekstin kera. Kiitokset ja lämpimät syleilyt kaikille tapahtumaa ideoineille ja siihen osallistuneille puuhanaisille! Yhdessä ”synnytitte” pieneen kaupunkiimme sellaisen tapahtuman, jotta oksat pois (ja tapahtuma oli siis J Oksan koulun pihalla eli ala-asteen pihalla)!

Tuntuu kauhealta ajatella, että äiti joutuu synnyttämään tien päällä sen vuoksi, että synnytyssairaalaan on pitkä matka. Kuinka ihanaa on saada oma vauva syliin turvallisessa ympäristössä. Vauvan syntymä on pitkäaikainen ”projekti” odotusaikoineen ja kaikkine muine lisäarvoineen. Syntymän ihme on jotain pyhää. Jo senkin vuoksi sille soisi sen ansaitsemansa puitteet eli hyvän hoidon ja huolenpidon.

Äitinä olo ei ole aina helppoa, mutta onhan se kuitenkin ja juuri siitäkin johtuen usein palkitsevaa. Tänään sain palautetta eräältä toiselta äidiltä meidän pojistamme. Yhdessä ihmettelimme, kuinka fiksuja he ovat. Muuta äitienpäivälahjaa en tarvitsekaan. Riittää, kun saan vierestä katsoa lasteni pärjäämistä maailmassa. Nyt tarkennan hieman mielipidettäni ja totean, että äidin yksi tärkeä tehtävä on muistaa tukea ja kannustaa lasta niissä aivan pienissäkin asioissa. Halauksia ja hellyyttä unohtamatta. Äidillä on erittäin tärkeä rooli varsinkin pojille tässä hellyyden osoittamisessa.

Äidin ”lämmin syli” on minulla mielessäni aina, kun muistelen omaa äitiäni. Muistan aina sen hetken, kun sain pienenä tyttönä olla äitini sylissä sohvalla. Oli kesä. Äiti tuoksui heinältä, hieltä ja rakkaudelta. Sanoja ei ollut, mutta kosketus oli. Kuinka pehmeä ja runsas se syli olikaan! En ihan enää mahtunut siihen, mutta siinä oli maailman turvallisin paikka. Mielikuvissani matkustan aina tuohon syliin. Viivähdän siinä hetken ja saan maailman parasta sylihoitoa. Tämän sylihoidon jälkeen olen taas virkistyneempi. Tätä hoitomuotoa ei voita mikään muu. Olin etuoikeutettu, kun sain olla äidin sylissä. Eihän siihen mahtunut kuin yksi kerrallaan, joten sylissäolo oli senkin vuoksi aina laatuaikaa.

Me äidit tarvitsemme sylihoitoa itsekin. Ei ole väliä kuka sitä antaa, kunhan saamme joskus voimaantumisen tunnetta arjen pyörittämiseen. Pari päivää sain kokea tätä ihanuutta ystävieni kanssa. Koulutuspäivien ohessa keskustelimme muun muassa naisena oloon liittyvistä asioista. Elämä tuo mukanaan yllätyksiä, lapset ja lastenlapset täyttävät arkeamme. Joskus on hetkiä, jolloin äitiys kokee kauhunsekaisia hetkiä. Puolison terveys voi yhtäkkiä pettää. Äidin mielessä on heti ajatus siitä, miten pärjätä pienten lasten kanssa. Tai sitten lapsi voi sairastua tai joutua onnettomuuteen. Yhdessä keskustellen tarjosimme eräänlaista sylihoitoa toisillemme.

Äitinä olo on yllätyksiä täynnä.

Kiitokset kaikille naisille ja äideille, jotka lähelläni elävät ja olevat. Me yhdessä ammennamme toisillemme voimaa, jaamme kokemuksia ja autamme toisiamme ja joskus toistemme lapsia. Syliimme mahtuu paljon.

P.S. Vakava sairaus panee miettimäään elämää uudelleen. Jotain ehkä näen, koen ja aistin aiempaa herkemmin. Pieniä asioita. En ole varma, mutta näin minusta tuntuu. Olen elämän sylissä.