Eilen illalla välähti arjen keskelle mukava hetki. Puolisoni kanssa sanoimme toisillemme mukavia asioita.

 

Miksi hyviä sanoja on joskus vaikea sujauttaa suustaan ulos, vaikka mieli tekisikin?

 

Sanavarastomme ovat erilaisia eli siis yksilöllisiä. Kuuntelepa joskus sillä korvalla ja mietipä sitten, mitkä ovat lähellä elämääsi olevien ihmisten suosituimmat sanansa ja lauseparinsa. Asiasta ollisi mielenkiintoista tehdä vertailua. Nyt aloin miettiä omaa sanastoani. Mitähän puheissani vilahtelee usein ja mitä harvemmin? Pitäisiköhän mennä ”kielikylpyyn”? No ainakin yksi asia, jonka muistan lapsuudestani muiden lisäksi on se, että isäni kielsi ankarasti ”noitumisen” eli suusta ei saanut tulla rumia sanoja. Me lapset tiesimme heti, mitä siitä seuraisi, jos kielenkannat syyllistyisivät moiseen. Ei siis kannattanut ajatellakaan moista.

 

Varmaan jokainen meistä haluaa kuulla mukavia sanoja. Miltäpä kuulostaisi tällainen kaupan kassalla: ”Voi kuinka ihanaa, olette ostaneet tällaista terveellistä tuotetta, ja ostoksissanne on näitä luomutuotteita ja reilun kaupan ruusuja. Kuka onnellinen saakaan nämä ruusut?”

No en tietenkään vaadi, että myyjä pienen palkkansa lisäksi joutuisi vielä analysoimaan asiakkaiden ostoksia ja antamaan niistä suullista raporttia, mutta mielikuvitukseni laukkaa ja JOS olisi vaikka jokin tietotekniikan mahdollistama asia, joka vaikka siihen kassakuittiin tulostaisi nuo sanat, niin sillähän mieli piristyisi jo kummasti! Eikä loppusumma tuntuisi niin isolta.

 

Usein kuulee sanottavan, että ”meinasin minä siitä sanoa”. Eikö vain? Mikä siinä meinaamisessa on niin vaikeaa? Tietenkin joskus on hyvä jättää jokin asia sanomattakin. Joku asia taasen on sanomattakin selvää. Niinkuin esimerkiksi rakastuminen. Muistan hyvin omalta kohdaltani. Sanoja en niinkään muista, mutta ne hetket. Katseen ja kosketuksen. Ja sitten tätä tyttöä vietiin ja lujaa rakkauden poluille.

 

Hannu-puolisoni viimeiset sanat muistan. Ne ovat minulle aarteista tärkeimpiä. Niiden avulla jaksan aina silloin, kun minulla on vaikeaa. Ne luovat uskoa tulevaisuuteen. Muistan sen hetken, olimme kahdestaan sairaalan hoitohuoneessa. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että niissä olisi mitään turhaa. Niissä sanoissa on ikuisuus. En voi edes käsittää sitä tuskaa, mitä noiden sanojen lausuminen on hänelle tuottanut. Kuoleman lähellä.

 

 

Kaikki meistä, jotka elävät parisuhteessa tai ovat sitä luomassa, haluavat että suhde kantaa. Kuitenkaan tulevaisuudesta emme voi tietää. Meillä ei ole sanoja uusiin joskus vaikeisiin tilanteisiin. Tiedostan sen, että oman sairauteni kohdalla pääni täyttyi aivan jostain muusta: huoli tulevaisuudesta, pelosta, kaikesta siitä mistä joudun ehkä luopumaan.

 

Sanat olivat sisälläni, mutta ne jäivät kurkkuuni. Niitä oli vaikeaa kakistaa ulos. Se oli mahdotonta, sillä en ymmärtänyt edes itseäni, en itseni kanssa käytyjä keskusteluja pääni sisällä, saati sitten että olisin pystynyt niistä puhumaan toisten kanssa. Vieläkin on päiviä, jolloin vaivun ajatuksiini ja sanat jäävät sisälleni.

Musiikin avulla pääsin edes jonkinlaiseen olotilaan. Päivän kääntyessä iltaan sain sanotuksi miehelleni, kuinka paljon häntä rakastan ja sen kuinka paljon minua pelottaa, minua pelottaa aivan kamalasti ja että älä jää yksin jos minä kuolen.

 

Sanoin ja se helpotti.

 

Tänään kertaa elämääni vuosi sitten ja yhä uudelleen sanoja jää sanomatta. Pelko vie voimia.

 

Yllätyksiä kohtaamme ja ne tuntuvat ihanilta. Päivän pelastaa esimerkiksi työkaverin sanat: ”Sinä näytät pirteältä tänään!” Eräänä aamuna sain tällaisen huomautuksen. Siis tämä työntekijä hallitsee muutakin kuin työnsä: hänellä on kyky antaa ihmisille jotain ihan tuosta vain ja ilmaiseksi! Tämä työkaverini ei ole enää pelkkä työkaveri – näen hänen päänsä päällä näkymättömän sädekehän. Palkka hänellä on pieni, mutta ihmisenä hän on suuri.

 

P.S. Ensi viikolla minulla on ensimmäinen kontrollikäynti. Huokaan ja minua pelottaa. On vaikeaa löytää sanoja tuohon hetkeen. Jossain syvällä sisimmässäni toivon, että kontrollikäynnin jälkeen kuulen hyviä sanoja. Sellaisia, jotka kannattelevat tulevaisuutta.