– eli kertomus Kalevala-mitalla pihatalkoista. Tilamme nimi on Palokangas. Emosen tekemät leivonnaiset: Helena.

Niinpä koitti armas aika

aika suvehen suloisen

satoi vettä maahan asti

maahan pihan pienoisen.

Tuosta akka Palokankaan

miettiipi ja aatteeleepi:

Kuin on kurja oloni, kun on roskat pihamaalla

tantereella tutulla

kuka kumma avun antais

avun akalle pololle?

 

Tuosta tuohtuu akka pieni

akka tuvan haltijan.

Miettii päivän,  miettii toisen

miettii päivän kolmannenki.

Ajatukset putkahtavat

päästä ulos pälkähtävät

talkooapu tantereelle

mistä saatais päiväksi?

 

”Kuis ois elo komiata

pihamaalla käyskennellä

keskellä kesän suloisen

suvenemme ihanaisen,

jos ois piha siivottuna

tantere tyystin tasainen!”

 

Eipä auta itse olla

itse oma orjanen

parasta on apu saada

apu ihmisten hyvien.

Kyselenpä, kuulostelen

kovasti hakua harrastan

jospa saisin haravoimaan

ukon ja akan jos toisenkin.

 

Niinpä siitä laulu lähti

kysely kulmille tutuille.

Eipä mennyt monta yötä

yötä vallan unetonta.

Saatiin saalis kyllin hyvä

paras vailla vertaistansa!

Siitä ilo sykähteli

pitkin sydäntä kimposi,

laittoi akka eväät hyvät,

jotta jaksaa akat ukot

haravoida pihamaata,

tasoitella tannerta,

porukalla puuhastella,

tehdä tuumassa touhujansa,

kuulostella ja ahertaa.

Koitti aamu talkoopäivän,

pilvet pyörsi auringolle,

vältti sateet ankeat.

Jopa saapui joukko soma,

joukko ahkera kultainen!

Oli akka mielissänsä,

haravoiden heiluessa,

kottikärryjen kelliessä

pihalla oman kotoisen,

keralla puheen porinan.

Kului tunti, kului toinen

kuluipa kotvanenkin.

Vihdoin piha siivottuna,

tanner tyystin tasaisena,

mieli vallan vallatonna,

keralla joukon komian,

joukon ihan mahottoman.

 

Mielissänsä akka laittoi

makkarat kuumiksi valmisti.

Kahvit kuumat laitteleiksi

kera kakkujen parhaiden,

emosen tekemät tarjosi.

 

”Nyt on piha siivottuna,

tanner tuttu tasattuna.

Mieli ilon täyttämä,

itku ilman surua,

kyynel vailla pahaa mieltä.

Niin olen iloinen akka mökin,

akka Palokankaan pienen pihan.

Kuin on hyvää maailmassa,

kuin on ihmiset suloja,

miten oisin itse voinut,

itse oma orjanen,

yksin saada suven tulla,

suven tutulle pihalle?

Nytpä ootan kesää tulla,

kurttua keinussa soittelen,

muistan kuinka talkooväki

kerran minua autteli.

Annan soiton solista,

kurtun kurjan kurnahdella,

soitan irti sävelet somat,

ilmoille kajautan ihanat.

Muistan ystävät ihanat,

kerran mua auttaneet.”

 

P.s. kaiken tämän jälkeen minulla on tosi hyvä olo, flunssasta, joka alkoi vappuiltana, ei ole jälkeäkään, samoin kuin ei muustakaan tiistaina annetusta sytostaatista johtuvasta huonosta voinnista (jota sain pidettyä pahoinvointilääkityksen ansiosta aika hyvin kurissa. Nyt lähden saunomaan ja voin käydä takapihan keinussa vilvoittelemassa puolisoni kanssa, samalla nauttia pihan siisteydestä. Aah!