– eli kertomus Kalevala-mitalla pihatalkoista. Tilamme nimi on Palokangas. Emosen tekemät leivonnaiset: Helena.
Niinpä koitti armas aika
aika suvehen suloisen
satoi vettä maahan asti
maahan pihan pienoisen.
Tuosta akka Palokankaan
miettiipi ja aatteeleepi:
Kuin on kurja oloni, kun on roskat pihamaalla
tantereella tutulla
kuka kumma avun antais
avun akalle pololle?
Tuosta tuohtuu akka pieni
akka tuvan haltijan.
Miettii päivän, miettii toisen
miettii päivän kolmannenki.
Ajatukset putkahtavat
päästä ulos pälkähtävät
talkooapu tantereelle
mistä saatais päiväksi?
”Kuis ois elo komiata
pihamaalla käyskennellä
keskellä kesän suloisen
suvenemme ihanaisen,
jos ois piha siivottuna
tantere tyystin tasainen!”
Eipä auta itse olla
itse oma orjanen
parasta on apu saada
apu ihmisten hyvien.
Kyselenpä, kuulostelen
kovasti hakua harrastan
jospa saisin haravoimaan
ukon ja akan jos toisenkin.
Niinpä siitä laulu lähti
kysely kulmille tutuille.
Eipä mennyt monta yötä
yötä vallan unetonta.
Saatiin saalis kyllin hyvä
paras vailla vertaistansa!
Siitä ilo sykähteli
pitkin sydäntä kimposi,
laittoi akka eväät hyvät,
jotta jaksaa akat ukot
haravoida pihamaata,
tasoitella tannerta,
porukalla puuhastella,
tehdä tuumassa touhujansa,
kuulostella ja ahertaa.
Koitti aamu talkoopäivän,
pilvet pyörsi auringolle,
vältti sateet ankeat.
Jopa saapui joukko soma,
joukko ahkera kultainen!
Oli akka mielissänsä,
haravoiden heiluessa,
kottikärryjen kelliessä
pihalla oman kotoisen,
keralla puheen porinan.
Kului tunti, kului toinen
kuluipa kotvanenkin.
Vihdoin piha siivottuna,
tanner tyystin tasaisena,
mieli vallan vallatonna,
keralla joukon komian,
joukon ihan mahottoman.
Mielissänsä akka laittoi
makkarat kuumiksi valmisti.
Kahvit kuumat laitteleiksi
kera kakkujen parhaiden,
emosen tekemät tarjosi.
”Nyt on piha siivottuna,
tanner tuttu tasattuna.
Mieli ilon täyttämä,
itku ilman surua,
kyynel vailla pahaa mieltä.
Niin olen iloinen akka mökin,
akka Palokankaan pienen pihan.
Kuin on hyvää maailmassa,
kuin on ihmiset suloja,
miten oisin itse voinut,
itse oma orjanen,
yksin saada suven tulla,
suven tutulle pihalle?
Nytpä ootan kesää tulla,
kurttua keinussa soittelen,
muistan kuinka talkooväki
kerran minua autteli.
Annan soiton solista,
kurtun kurjan kurnahdella,
soitan irti sävelet somat,
ilmoille kajautan ihanat.
Muistan ystävät ihanat,
kerran mua auttaneet.”
P.s. kaiken tämän jälkeen minulla on tosi hyvä olo, flunssasta, joka alkoi vappuiltana, ei ole jälkeäkään, samoin kuin ei muustakaan tiistaina annetusta sytostaatista johtuvasta huonosta voinnista (jota sain pidettyä pahoinvointilääkityksen ansiosta aika hyvin kurissa. Nyt lähden saunomaan ja voin käydä takapihan keinussa vilvoittelemassa puolisoni kanssa, samalla nauttia pihan siisteydestä. Aah!
Kommentit