Maanantaina oli sitten neljäs Ihmemaassa käynti. Tällä kertaa annettiinkin erilaista sytostaattia – tarkemmin sanottuna kolmea erilaista. Kaksi oli väriltään kirkasta ja yksi punaista. Pahoinvointia voi esiintyä enemmän kuin edellisistä kerroista. Olen ottanut siihen joka aamu pahoinvointitabletin, joten sen suhteen olen saanut olla huoleti. Ruoka maistuu kohtuullisen hyvin. Saan olla hyvillä mielin, että tähän saakka olen kestänyt hoidot näinkin hyvin. Vielä olisi kaksi kertaa jäljellä.

 

Nykyisin aloitan aamuni kannullisella vihreää teetä. Minulla on neljää eri lajia. Vaihtelu tekee hyvää. Teenjuonnin jälkeen yleensä teen aamupalan. Olen oppinut nauttimaan aamuistani. Minullahan ei ole kiire töihin. Tämä kevät on ollut sikäli poikkeuksellinen, että yöpakkaset ovat kestäneet pian huhtikuun puoleenväliin saakka. En ole siksikään kiirehtinyt ulos heti aamusta.

 

Jokapäiväinen ulkoilu on sisällytettävä kuntoutumisohjelmaani oltava mahdollisuuksien mukaan. Minullahan ei ole mitään vikaa jaloissani tai muuta sellaista estettä, että en voisi lenkkeillä. Tänään väsytti, mutta kun olin hiukan levännyt päivällisen jälkeen, menin kuitenkin pienelle lenkille koirani kanssa. Kyllä kannatti. Kuulin huuhkajan huhuilevan metsässä jossain kaukana. Muuten ei kyllä kuulunut minkäänlaisia merkkejä muuttolintujen saapumisesta. Sen sijaan nautin kävelystä pelloilla moottorikelkan jälkiä seuraillen. Voi olla, että parin päivän kuluttua ne ovat jo liian pehmeitä kävellä.

Mistähän muuten johtuu, että tänään on leikkauskohdan kainalo ollut hieman turvoksissa? Se haittasi myös kävelyllä. Johtuukohan se sytostaateista? Joka tapauksessa joutavan tuntuista. Joskus se on vähän niin kuin turvoksissa, vaikka ei oikein päällepäin näy. Vaikka en ole mielestäni tehnyt mitään raskasta tai muuta sellaista.

Tilasin ajan hammaslääkäriin vuosikontrolliin. Tänään sitten kävin siellä. Reikiä nolla! Olipa se mukava kuulla taas. Kannattaa hoitaa itseään. Myös hampaita. Joudun kuitenkin vielä käymään vaihdattamassa yhden huonon amalgaamipaikan pois. Mitenkähän olisi hampaiden valkaisu? Piristäisiköhän se?

 

Kirjastossa olen käynyt tarpeen vaatiessa. On jotenkin turvallista, kun on jotain lukemista ”pahan päivän varalle”. Täytyy kyllä myöntää, että kevättä kohti tultaessa aktiviteettini kohdistuvat enemmän ulkona oleskeluun. Polkupyörä olisi saatava huolletuksi. Kukahan sen huoltaisi? Oikein kunnon huolto ja voitelut, niin sitten on ihanaa päästellä pitkin teitä. Kuunnella samalla lintujen laulua.

Kaiken kaikkiaan yritän käyttää jokaisen päivän oman kuntoutumiseni edistämiseen. Kaikki, mikä piristää mieltä, kohentaa oloa, auttaa jaksamaan ja lisää voimavaroja on hyväksi. Kirjoittaminen on nyt hyvinkin terapeuttista ja tarpeellista. Vaikka vain muutama rivi päivän ajatuksia ylös.

Lisään tähän ystäväni Ailan runon hänen omasta kokemuksestaan:

                          

”Täydellinen ruumis”

Keräilen tavaroitani potilashuoneessa.

Samalla kasailen elämäni rippeitä

ja ruumiini riekaleita.

Rakkaani, ethän hylkää minua,

vaikka en olekaan täydellinen

enää.

tammikuu 2004                                                              Aila Ala-aho os. Juusola

 

P.s. Nyt olen huomannut, että jostain syystä elimistö kaipaa yhä enemmän terveellistä ruokaa. Porkkanaraaste on hyvää, jonakin päivänä se voi olla jotain muuta. Kuitenkin jotain mahdollisimman vähän käsiteltyä. Tai suolakurkkua näkkileivän päällä. Mielitekoja. Kuntouttavaa sekin, vai mitä?