MASENNUS VS. SELVIYTYMINEN

 

”Haitari nököttää nurkassa ja odottaa soittajaansa. Onko masennus kuitenkin meinannut vallata mieltä? Kriisi sekoittaa elämän arjen ”pakan” ja saa aikaan muutoksia siihen. Inspiraatio on nyt hukassa soittamisen suhteen – vielä. Jospa se palaa kesän tullessa. Toivon niin. ”

 

AUTTAISIKOHAN TÄMÄ MALLI?

Pyri näihin:

elä tässä hetkessä, arvosta muita ihmisiä, pyydä apua jos tarvitset, luottamus ja kiitollisuus itseen ja toisiin, uskalla tuntea ja rakastaa

Vältä masentumista:

toivottomuus, ilottomuus, eristäytyminen, asioiden laiminlyönti, vain ongelmien ja vaikeuksien ajatteleminen

 

 

Olen tässä tehnyt omassa mielessäni itsetilitystä kuluneesta talvesta, sillä keväässähän me nyt olemme. On muuten vaikeaa tuo itsensä arvioiminen, kun vastapuolella on sama itse. On kokeiltava ajatustapaa, jossa karistaa itsestään turhaa kiiltokuvamaista ”omaa hyvää” puolta, niin mukavaa kuin olisikin nähdä itsensä hyvänä ja muut syyllisinä – silloin kun kyseessä on jokin kriisi. Ihmissuhteissa kun on niin helppo syyttää muita.

Oma kriisini on tehnyt minulle montakin tepposta tässä kuukausien aikana. On ollut helppo paeta oman sairautensa taakse tietyissä tilanteissa. Keppihevonen on tullut tutuksi, jos tässä sitä sanaa voisi käyttää: kuinka helppo on tarjota sairautta milloin mihinkin asiaan verukkeeksi. Tai yleensä jotain muuta kriisiä. En ole niin täydellinen, ettenkö olisi puolisolleni kiukutellut kuin pieni lapsi (toki voimat ovat joskus vähissä, tai pitää rakkaalle läheisimmälle purkaa paha olo pois), vaatinut jotain palvelua tai huomiota. Vetäytynyt omaan maailmaani sairauteni kanssa: usko pois, tämä vie tilaa ”kovalevyltäni” ja vaatii siksi sulkeutumista johonkin sellaiseen tilaan, johon ei ole muilla sisäänpääsyä. Rakas läheiseni, usko minua että minä tarvitsen niitäkin hetkiä, jolloin vetäydyn ja haukkaan happea, jotta voin taas jaksaa kaikkea tätä.

Tämänpäiväinen ”Ihmemaassa” käynti oli kokemuksena hieno, jos sitä sanaa tässä voisi käyttää. Potilaita oli enemmän kuin ennen ja ilmapiiri oli jotenkin lämmin ja siellä huokui ”rakasta lähimmäistäsi” –asenne. Juttua riitti niin, että en meinannut malttaa ja ehtiä lukea mukanani ollutta kirjaa Eläköön kriisi! (Laura Day, 2006). On muuten helppotajuinen ja suositeltava kirja kaikille, varsinkin sinulle, jolla on ollut kriisi elämässäsi, ja luulenpa että meillä kaikilla niitä on ennemmin tai myöhemmin. Kirjan perussanomana itse ajattelisin kriisin olevan joskus hyvä askel kohti uutta. On vain osattava jättää mennyt taakse siinä mielessä, että se ei ole taakkana ja esteenä uudelle tulevaisuudelle. Muistoja voi toki vaalia, mutta palata entiseen ei voi.

Summa summarum:

Uusi suunta elämään! eli pikku hiljaa otan askelia kohti uutta minää (fyysinen ja psyykkinen muutos), toivottavasti tämä konttausvaihe menee pian ohi ja otan pian askelia ilman tukea!

Mökille mököttämään? eli tämäkin voi olla tarpeen, jos siltä tuntuu ja varsinkin jos mökötys jää sinne :)

Tunnistatko itsesi kriisin keskellä? eli kaikille hyvä ohje eli itsetuntemus: omat heikkoudet/vahvuudet

Rukoileminen ja kiittäminen! eli rukoilla voi mitä vain, milloin vain, missä vain, mutta muista KIITTÄÄ <3

 

P.s. nyt oli siis kolmas ja viimeinen kerta tätä sytostaattia, seuraava kerta kolmen viikon kuluttua, jolloin saan kolmea eri sytostaattia. Niillä voi kuulemma olla enemmän pahoinvointivaikutusta. Huomenna aion oikeasti varata aikaa Oulusta silikonirintaa varten (se tulee siis rintaliivin taskuun) ja samalla tilaan netistä ”taskullisia” rintaliivejä kuten myös bikinejä ja uimapuvun. Tekee mieli uimaan!

Tähän lopuksi se, mitä isä muun muassa opetti lapsena eli iltarukous:

”Levolle laske luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, niin taivaaseen ota tykösi. ” Lopuksi pyydettiin siunausta kaikille läheisille Ruotsin maalla kaukana sekä tietenkin täällä lähellä, kaikki nimeltä mainiten.