Kävin pitkästä aikaa koirani kanssa ulkoilemassa. Nythän on niin ihana aurinkoinen talvipäivä, että en voinut vastustaa kiusausta. Pakkasta on -19 astetta, mutta ei silti kylmä, sillä on tyyni ilma. Kiertelimme pelloilla Juhon kelkkajälkiä pitkin. Keltasirkkuja oli paljon eräässä pellon reunassa, niitä on myös kotipihalla kuten myös muita lintuja. Palatessa Oona-koira kulki totuttua reittiä eli peltotietä ja niinpä se ei päässytkään emäntänsä luo, koska pellon ja peltotien välissä oli uppolunta liikaa. Niinpä piti palata minunkin peltotielle kelkkauraa pitkin, jotta pystyimme yhdessä palaamaan kotiin. Oona siis eksyi "kartalta".

Tämä sairaus saa minut usein eksymään kartalta. Silloin tarvitaan apuun kartanlukijaa. Eilen sain vieraaksi Raija J:n. Meillä oli tosi hauskaa, kun nauroimme elämän hullunkurisille asioille. Raija sai minut jälleen nauramaan, se kun on vaikea yksin nauraa. Kohta kolme kuukautta on kulunut siitä, kun huomasin rinnassani jotain outoa. Ensi viikolla vasta "pääsen" onkologin vastaanotolle. On tämä ollut raskasta aikaa. Nyt huomaan, kuinka usein sitä joutuu käymään lääkärissä, hoitajalla, päivystyksessä, joutuu sairaalaan, pitää muistaa tietyt asiat jne. Mutta tästähän minulle maksetaan...vai mitä? Totta puhuen, melkein joka päivälle alkaa olla jotain tutkimusta tai muuta sairauteen liittyvää. Ja jos en ole ollut jossain näistä, loput "vapaat" ajat ajatukset helposti eksyvät odottelemiseen, pelkäämiseen ja epätoivoon. Yritän kuitenkin siirtää ajatuksia pois sellaisista kuvioista, jotka vievät minua eksyksiin. Usko, luottamus ja terve järki ovat koetuksilla, kun tajuntaan iskee tunteet ja varsinkin epätoivon tunteet.
Silloin tarvitaan kartanlukijaa. Eli kiitos kaikille ystäville, jotka soittavat, laittavat viestiä ja muistavat muuten! Te olette niitä kartanlukijoita, jotka ohjaavat minut pois vääriltä teiltä!

P.s. Maanantaina kävin OYS:ssa luuston gammakuvauksessa eli "luustokartassa". Huomenna vielä verikokeet OAS:lla. Sitten 29.1 lääkärin luo. Ei tämä helppoa ole. Tiedänhän minä, että kaikki tutkimukset ovat omaksi hyödykseni, mutta...pelkään silti. On niin paljon hyviä asioita olemassa kuten vaikka se, että Juho eilen kiitti äitiä hyvästä ruoasta - illalla vielä erikseen. Rakkaus on tärkeintä.