Olen tuntenut itseni hauraaksi viime aikoina. Ajatukset puuroutuvat ja kulkeutuvat vääriin paikkoihin, vaikka yritän tuhota niiden juokseutumista sellaiseen, josta ei ole tässä tilanteessa hyötyä. On mukavaa, kun joku soittaa tai lähettää viestiä. Nytkin kännykkä piippasi. Mieleni tekisi soitella papille, joka siunasi avioliittoomme ja vihki tyttäreni juuri päivää ennen kuin huomasin oman sairauteni...hassua sekin, että asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä...hmm.

Pienet arjen askareet saavat minut pitäytymään järjissään - jos sitä sanaa tässä tilanteessa voi käyttää. Nyt osaa jopa nauttia siitä, että pystyy tekemään jotain tässä tilanteessa. Kainalon aluetta alkaa kohta kivistää..se tarkoittaa sitä, että on pian aika ottaa särkylääke. Onneksi pärjään vähillä lääkkeillä toistaiseksi. Viime yökin meni hyvin, kun sain nukkua kotona omassa sängyssäni. Leikkaus oli maanantaina aamusta ja kesti kaksi tuntia. Tullessani eilen kotiin, olo oli jotenkin voimaton, mutta kuitenkin levollinen. Kyllä asiat järjestyvät, kun antaa niille aikaa.

Kun saan tämän dreenin pois, niin ulkoilen Oona-koirani kanssa. Jokin päivärytmi se pitää olla! Keijo teki aamupalan: kaurapuuroa ja munia ja hyvää kahvia. Minä huuhtelin salaatinlehtiä, tomaattia ja kurkkua lautaselle ja puuron päälle vielä tyrnimarjoja. Ihan mieheni, joka auttaa minua! Samalla ajattelen sellaisia perheitä, joissa auttavaa kättä ei ole. Toivon, että kaikille ihmisille tulisi kohtuullinen joulu, ainakin rauhallinen. Minulle riittää se, että saa olla kotona rauhassa vailla riitoja tai muuta sellaista, joka estäisi joulurauhasta nauttimisen.