muistan teitä kaikkia, ja tiedän, että meidän jokaisen elämässä on jaksoja, jolloin emme osaa avata sielumme salaisuuksia kenellekään, olemme huolissamme aviopuolisosta, lapsesta, läheisestä, työstä jne. Kun on vaikeaa, on myös vaikeaa olla optimistinen ja ajatella, että se kuuluu elämään. Kun vain maltamme odottaa (mikä onkin vaikeinta), voimme huomata, että uusi päivä tuo tullessaan uusia asioita, joista monet ovat jopa hyviä, toivottavasti!
Aika aikaa kutakin...
Tammikuun aikana voimme itse kukin ajatella aikaa ja sen kulumista vaikkapa saarnaajan säkeistä muutamalla:
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
Tämän kun aina ymmärtäisi
Ote päiväkirjastani:
" 1.1 torstai kloo 12.10 uudenvuodenpäivä:
Eilen illalla juhlimme uutta vuotta. Valvoimme puoli kolmeen asti. Kello yksi aloimme pelata korttia ja sitä pelattiin kaksi tuntia. Oli mukavaa. Muistan sen aina. Täällä oli puoli yhteen asti joku muu perhe: Jarmo ja Maila sekä 8 kuukauden iköinen poikavauva. Ali osti yhden vodka-pullon sekä vermutin. Minä ja Raija joimme kaksi laimeaa vermuttia, joissa oli sekoituksena vodkaa (
nyt jälkeenpäin ajateltuna minua huijattiin, sillä juomani taisi olla ihan oikein lumetta, mutta olihan se mukavaa olla isoveljen seurassa mukana!). Vaan ei ne menny päähän.Kun kello oli 24.00 alkoi ilotulitus ja se oli mahtava näky.
Raija on kauhean mukava. Se on antanu mulle kaikenlaista: 2 hametta, 3 kynsilakkaa, kasvovesipullon, (äidille kasvojenpuhdistusainetta ja jos mulle ei sovi niin äidille), kaulaketjun, pitkän jossa on sydämiä, 2 luomiväriä ( t. vihreä ja v.vihreä) , sopivat mulle, yöpaita, aamutakki ym. mukavaa.
Yöllä on satanut lunta sen verran, että on maa valkoinen."
Kuvia Rauman reissulta vuonna 1975-1976- vuodenvaihteesta:
Eka kuvassa on Rauman vesitornista, toisessa myös isoveli, viimeisessä Paula harjoittelee hiihtoa.
P.s. Tänään oli OYS:ssa sairaanhoitajan luona käynti: hän tarkasti leikkausalueen ja totesi sen olevan hyvin parantunut. Lääkäri poisti nestettä 150ml. Minua piristi se, että sairaanhoitaja sanoi pahimman olevan jo takana. Nyt TOIVON TODELLA SITÄ! Ai, että yksikin pieni lause voi lähimmäiselle olla erittäin tärkeä ja ratkaiseva. Ilma oli aamulla surkea ja meninkin linja-autolla Oulaisista (sillä pääsee suoraan OYS:n pihaan). Kuskina oli pian eläkkeelle pääsevä mies, joka muisti Hannun ja appiukkoni. Kyseltyäni häneltä hän kertoi, että terveyttä on aina piisannut, eikä mitään vaivoja ole. Tupakka paloi joka levähdyspaikalla.
Hyvää uutta vuotta kaikille teille!
Kommentit