Illan hämärtyessä kävin pitkästä aikaa Oona-koirani kanssa kävelyllä. Noin pari kilometriä meni kevyesti, mutta sitten alkoi tulla kainalo kipeäksi. Hyvä minä! On onni elää täällä maalla, maisema oli kaunis, kun auringon kajo häipyi vähitellen horisonttiin. Tämä päivä on ollut tosi hyvä, kiitos tonttujoukkojen!

Aamulla sain vieraakseni veljeni vaimon ja hänen tyttärensä. He olivat tarjoutuneet minulle jouluavuksi. Mitä ihmettä? Vain kaksi tuntia ja pakastin oli sulatettu ja sauna+suihkuhuone siivottu! Helenan suussasulavat pizzat, piimäkakku ja tortut maistuivat hyvälle, kun joimme ansaitun päiväkahvin. Poikani eilen hyvin lämmittämä leivinuuni kelpasi oivaksi pakastimesta löytyneiden ainesten hyödyntämiseen: nyt on janssonin- ja kinkkukiusaus melkein jo syöty!

Kävin terveyskeskuksessa ja pääsin hyvin lääkäriin, joka sitten poisti ruiskulla nestettä leikkausalueelta noin 60 ml. Samalla kävin toivottamassa työkavereilleni hyvää joulua. Kyllä työkavereiden tsemppaus on jotain aivan korvaamatonta, se on jotain sellaista, mikä ei maksa antajalleen mitään, mutta on saajalle hyvin merkityksellistä. Kiitos siitäkin.

Ulkona on pikku pakkanen, mutta minulla ei ole mitään hätää kynttilöiden luodessa tunnelmaa, leivinuunin lämmössä ja kohta puhtaan saunan löylyissä (varovaisesti sitä). Elämä on tässä ja nyt ja  tunnen olevani ihan tarpeeksi onnellinen.

P.s. täytyy muistaa huomenna soitella sinne "silikonirinnan tilauskeskukseen" ajanvarausta varten.